“Hän keräsi kaiken tuskansa sekä voimiensa ja kauan sitten menneen ylpeytensä rippeet ja pani ne kalan hädän vastapainoksi, ja kala tuli hänen vierelleen ja ui hiljaa hänen vierellään, niin että sen nokka miltein kosketti veneen laitaa, ja alkoi sivuuttaa venettä pitkänä, syvänä ja leveänä, hopeanvärisenä, purppuraraitaisena, ja se tuntui vedessä loputtomalta.”
Vanhus ja meri